sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Pehmopanssari / Pangolin mohair sweater

Mohairsekoitelangat ovat mukavan pehmeitä ja bongailen niitä alekoreista ja kirppareilta. Tähän neulepaitaan upposi kirpparilta löytyneitä violettiä ja harmaata, uutena ostettuja Lankavan Milla-mohairlankaa ja Novitan Unelma-lankaa sekä äitini vanhasta neuleesta purettua kirkkaan pinkkiä lankaa tuplana. Neuloin Pangolin -neulepaidan Anna & Heidi Picklesin ohjeella. Ohje maksoi alle 8 euroa ja langat pari kymppiä. Ohje oli englanniksi ja norjaksi ja melko lyhyt. Jouduin hyppelemään norjan ja englannin välillä, sillä toisessa mitat oli ilmoitettu tuumissa ja toisessa senteissä. Myös tekniikan oppimiseen meni hetki, sillä paita neulottiin pieni pala kerrallaan poimien aina silmukat edelliseltä kierrokselta.  Käytössä oli 5 mm ja 6 mm puikot.

 I like super soft mohair yarns. So I pick odd colours from thrift stores and yarn store sales when I see them. They could easily be used in this Pangolin sweater by Anna & Heidi Pickles. The pattern was pretty short and in both English and Norwegian. I had to jump between the instructions as one was in centimeters and the other in inches, and I think better in cents but understand the inch-ridden English better. But the result is cosy. The needles I used were 5 mm and 6 mm. The pattern cost about 8 euros and the yarns around 20 euros.
Baskeri ja hame kirppisostoksia kuin myös takki ja reppu maassa. Sukat ja käsilaukku itse tehtyjä. Poolo ja kengät uutena ostettuja. Tavoitteena oli Pariisi ja/tai sirkus -tyylinen asukokonaisuus.

The beret, skirt and coat and backbag are all second hand finds, the socks and purse are diy, and the black turtle neck and shoes bought as new. I aimed for a Paris/circus look.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Mymmelisukat / Moomin Mymble socks

Neuloin villasukat Moomin x Novita: Muumimamman lämpöiset asusteet -lehdestä, joka ilmestyi viime kuussa. Malli on nimeltään Mymmelin suukko, jota muokkasin jättämällä muun muassa kirjottavan tekstin pois ja pidentämällä palmikkoneuleen osuutta. Mymmelin kasvot ja joitain muita yksityiskohtia kirjottiin jälkikäteen. Lankoina käytin ohjeesta poiketen Novita Nallea ja vihreää jämälankaa Louhittaren luolan Väinämöistä.

Finnish yarn spinnery Novita released a magazine devoted to Moomin themed knits Moomin x Novita last month. I self identify as a member of the Mymble family, so I knitted the Mymble socks for myself. The face of miss Mymble as embroidered afterwards. I left out the Moomin text shown in the sample socks, as I don't want to be a walking ad, despite of my love of Moomins. The yarns are Finnish yarns Novita Nalle and Louhittaren luola Väinämöinen. The needles used are 3 mm and 2.5 mm.



sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Kasarineuleylläri / 80s knits

Tässä Suuren käsityökerhon yllätysliitteessä vuodelta 1984 on nykysilmään ihan toimiviakin neuleita, joilta huomion tosin vievät uskomattomat hiukset ja housut.

This 1984 knitwear magazine by Finnish Suuri käsityökerho has some knits that actually look very nice for the modern eye, but the hair and pants are unbelievably poofy. 


sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Sadetakki pöytäliinakankaasta / Pilvi raincoat


Sadetakki on ollut ompelusuunnitelmissani jo pari vuotta. Näin ranskalaisen Make My Lemonade -bloggarin Rita-takin, joka oli ommeltu pöytäliinakankaan näköisestä Marimekon kankaasta. Aioin ommella samantapaisen, mutta päädyinkin Lotta Jansdotterin Lempivaatteita-kirjan suoralinjaiseen Pilvi-takkiin. Sopiva kangas löytyi Pentik-outletin alesta 21 eurolla muutama kuukausi sitten. Lisäksi ostin vedenpitävää saumateippiä ja painonapit, joille tuli yhteishintaa ne samat reilut 20 euroa. Kangas on akryylipinnoitettua puuvillaa ja tarkoitettu pöytäliinakankaaksi. Etsiskelin kokemuksia, toimisiko tämä sadetakkikankaana, mutten löytänyt joten päätin kokeilla itse. Silitin vedenpitävän saumateipin paikoilleen saumoja tiivistämään, joten ensituntumalla ja kyökkitesteissä tämä on jossain määrin vedenpitävä, mutta raportoin keväämmällä kestävyydestä.

This raincoat is a modification of Pilvi coat by Lotta Jansdotter from her book Everyday style. It is also inspired by Make my Lemonade Rita pattern, which seemed to be made with similar coated shiny fabric. The fabric is acrylic-coated cotton and it was sold as table-cloth fabric by Finnish Pentik. I got it from their oulet for 21 euros. The buttons are press buttons. I also got seam tape to water-proof the seams, so it is really a funtional raincoat. Testing it in kitchen so far... Possible cracking of the fabric is something that remains to be seen after some use.

Korvee elikkä sankoo on saatu jonottamalla. Aiva iliman sai.

Making a raincoat has been on my sewing bucket list for a while, and I was waiting to find a suitable fabric, which I found in this Finnish forest inspired print.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Ruotsalaiset vanttuut / Mittens around the world, Sweden


Ajattelin vuonna 2019 neuloa lapasia perinteisiä malleja käyttäen ympäri maailmaa, mutta viime viikon aikana olen myös alkanut harkitsemaan muiden maiden koluamista vain oman uteliaisuuteni tyydyttämiseksi. Prosessi alkoi kirjastosta löytyneestä 1980-lukulaisesta Violet Bergdahlin ja Ella Skoglundin kirjasta Gotländska sticksöm löytyi ohje Lingonkvist eli puolukanvarpu. Neuloin vanttuuparin tanskalaisen Hjertegarnin monivärisellä Kunstgarn-langalla ja mustalla Aloe Sockwool -sukkalangalla. Puikko oli 2 mm. Muokkasin rannetta sellaiseksi, että se mahtuu takin hihan sisään ja peukalo poikkeaa ohjeesta myös. Oma sääntöni tälle lapasmatkalle ympäri maailman on, että käytän perinteisiä malleja mutta muokkaus on sallittua kunhan niistä tulee omiin käsiin ja käyttöön sopivat. Pyrin myös lukemaan kyseistä kulttuurista, jotta tietäisin mitä ne siellä merkitsevät. Ruotsissa on esimerkiksi ollut taikauskoa geometristen kuvioiden suojaavuden suhteen. Tietyt kuviot tai lukumäärä kuvioita suojasi käyttäjää pahoilta voimilta. Mutta myös luontoaiheilla, kuten nämä marjakuviot, on pitkät perinteet. Ihannetapauksessa käyttäisin myös lankoja kohdealueelta, mutta käytännössä venytän penniä.

I was thinking to knit mittens from around the world using traditional patterns as my craft goal or 2019. I start with Finland's perhaps closest neighbour and a country with which we have a complex common history, Sweden. From a Swedish 1980s knitting book Gotländska sticksöm I chose the pattern Lingonkvist, which means lingonberry twig. I used 2 mm needle and magic loop technique. The yarns used are gradient Kunstgarn and black Aloe Sock wool by Danish yarn company Hjertegarn. I changed some details, such as tightened the cuff, so that it fits under a coat sleeve. Mitten books focused on particular country and its traditions have usually a chapter on the history of mittens and knitting in that country. I have looked at Swedish, Estonian and Latvian mitten books, and hope to find further patterns. I try to learn something about the backgound of the country's crafts too. For example in Sweden there has been a belief in the protective power of certain geometric patterns. Subjects from the nature, such as this berry pattern, have long traditions too.


Viime viikkoina netin kansainvälisissä neulontapiireissä on ollut keskustelua muun muassa kulttuurisesta omimisesta. Monimutkisten kysymysten äärellä ei ole yksinkertaisia vastauksia. Toisaalta on suositeltavaa kannattaa pientä ja paikallista, toisaalta jonkun muun kulttuurin tunnusten omiminen ja hyödyntäminen on loukkaavaa. Tiedän että tiedän asiasta melko vähän. Vaatteet ovat kuitenkin iso osa kulttuuria ja niillä on suuret vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön. Esimerkiksi vietettyäni Tansaniassa kolme kuukautta sain jonkinlaisen käsityksen, miten Euroopasta tuodut kierrätysvaatteet ovat haitaksi paikallisille perinteisille kankaille ja vaatteille, joiden kysyntä vähenee, kun tilalle tuodaan käytettyjä vaatteita muualta. Kitenget ja kangat vaihtuvat vanhoihin t-paitoihin. Siksi siis vierailijana on mielestäni hyvä ostaa ja kannattaa paikallisia kankaita ja tuotteita ja palveluita. Sen sijaan esimerkiksi meksikolaisten kuvioiden käyttäminen saattaa olla kulttuurista omimista osaltani, kuten näiden sukkien kohdalla. Ostin mielestäni hauskan ohjeen, jonka tiedän liittyvän kulttuuriin johon minulla ei ole yhteyttä ja josta minulla on vain vähän tietoa. Harkitsen siis tekemisiäni vastaisuudessa ja suosin jotain kulttuuria edustavia tekijöitä ja suunnittelijoita. Vaikka toisaalta kenelläkään ei ole velvollisuutta tehdä selvää kulttuuriststa taustastaan tai muista yksityisasioistaan, joita voidaan käyttää ja on myös käytetty syrjintään. Ei vanhoja aiheita ja kuvioita tarvitse silti toivottavasti hylätä tai unohtaakaan tai siirtyä mitäänsanomattomuuteen. Menipä vakavaksi, mutta näiltä osin viimeaikaiset keskustelut ovat saaneet minut pohtimaan ajatteluani ja sen kasvunvaraa.

There has been a discussion on racism and cultural appropriation in the international knitting and crafting community in the past week. The discussion has taken place mostly in English and is in some regards different than the Finnish discussion culture. Some of the terminology also does not exist in Finnish, so I am trying to find out more about the issue. I have realised though that I have a lot to learn. I also have taken a look my own doings. Something that may have been a misstep in my craft journey, is using a Mexican-inspired pattern. I have no personal cultural connection to Mexico and the pattern is not from there either. But this is a complex issue. Supporting small makers and hopefully local, indigenous and minority designers is recommendable, but using traditional patterns is doubtful too. Especially if there is a chance of misusing craft traditions of minorities. Then again, culture is about building on the past experiences. Nothing is completely new and things, such as knitting patterns are often developed from old techniques. And there is no one single authority on this theme and no chance of absolution on this issue. I have personally for example sewn a lot with Tanzanian fabrics that I bought during my three month work practice there. I saw and heard of the detrimental effect import of European second hand clothes has on the local textile industry. People buy and use less of traditional fabrics when there are cheaper imports on offer. I bought a lot of locally printed fabrics during my stay and feel both that I might be supporting a local economy and using something that is not mine to use. No easy answers here. But I am hoping to learn and develop.

lauantai 12. tammikuuta 2019

Kissakassi / Cat lady bag


Tein pari vuotta sitten lapaset japanilaisen Mariko Mikunin neulekirjasta Amimono Tomodachi. Nyt käytin kissakuviota uudelleen ja tein pienen laukun. Hihna on neulottua viiden silmukan putkea, joita palmikoin useamman yhteen tukevamman hihnan luomiseksi. Hihna tosin lyheni arvioitua enemmän palmikoitaessa, joten tästä tuli melko kompakti laukku. Lisäsin myös vetoketjun, jotta tavarat pysyvät tallessa. Langat euron puuvillalankoja ja puikko 2.5 mm.

I made mittens couple yars ago using Cat mittens pattern by Mariko Mikuni from her book Amimono Tomodachi. The cat pattern is so cute that I decided to use it again and make a bag. I experimented with i-cord for the bag straps and ended up braiding them together to make a stonger structure. I was going to hide the cord ends on the bottom, but ended up stuffing them inside one corner and stitching in place. The yarns are cotton yarns and I used 2.5 mm needles. I also added a zipper.

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Laatikkomekko / Sewing Japanese in January

Virtuaaliompeluseuroissa on haasteena ommella japanilaisilla kaavoilla tammikuussa. Olen jo aiemminkin ommellut jotain Yoshiko Tsukiorin suomennetusta kirjasta Kauniit puserot ja mekot. Nyt tarkastelin kangasvarastoani ja päätin ommella tästä käsityömessuilta ostetusta kotimaisen Vanja Sean kankaasta sekä neulosjämäpaloista mekon D eli laatikkomallisen venekaulusmekon. Metrin palasta sain L-kokoisen mekon, mutta taskut ja hihat tein kontastivärillä jämäpaloista. Saumurilla mekko oli nopeasti surautettavissa ja tulos on rento ja mukava.

As Sew Japanese in January is a thing, I decided to jump on the bandwagon. I had already sewn something from Stylish Dress Book by Yoshiko Tsukiori and liked it, so I took a look of my fabric stash and what could be done from it. I settled for a boxy dress. I had a pre-cut one meter piece of green fabric by Finnish Vanja Sea and some grey knit fabric scraps. Those were enough for a dress. I used size L as I remember from previous Japanese sewing experiences, that sizes run small and my shoulders burst in the seams. But this came out comfortable and loose.